Ravinnon merkitys kehon hyvinvointiin

Ravinnolla on keskeinen merkitys ihmisen terveyteen ja se vaikuttaa suorasti myös treenaamiseen. Olet mitä syöt voi olla kulunut fraasi ja monille vailla todellista merkitystä. Se on kuitenkin perustavanlaatuinen lause. Talo on juuri niin kestävä kuin siinä käytetty rakennusmateriaali. Kehon lihasten ja muiden kudosten kehitys ja kasvu toimii täysin samalla tavalla, mitä paremmat rakennuspalikat (ravintoaineet) – sen parempi ja kestävämpi keho. Ruokavaliolla on mielestäni kehon kehityksen kannalta jopa suurempi vaikutus kuin treenaamisella ja levolla.

Oikeanlainen ravinto tukee ihmisen fyysistä ja sitä kautta henkistä jaksamista. Riittävä rasvojen ja proteiinien saanti sekä turhien hiilihydraattien karsiminen ovat avainasemassa suunnitellessa itselleen sopivaa ruokavaliota. Kannattaa siis välttää Valtion ravitsemusneuvottelukunnan laatimia ravintosuosituksia. Suosituksissa mennään niin nopeasti perse edellä puuhun etten ehdi lausua sanaa diabetes.

Kuva virallisista ravitsemussuosituksista 2014. Varmista että

saat vähintään 10% "sattumia" mitä ne ikinä sitten ovatkaan.

 

Luolamies ja bronto-burgeri

Jos palataan aikaa kymmeniä ellei satoja tuhansia vuosia taaksepäin luolamiesaikaan, huomataan että ihmisen anatomia on muuttunut varsin vähän, kuten myös ihmisen ruuansulatuselimistö. Kun ennen luolaihminen söi niukkaravinteisia kasveja ja kehon tarpeen tyydyttäviä riistaeläimiä, mussutetaan nykyään täysin päinvastaista ravintoa.

Matalahiilihydraattiset kasvit ovat vaihtuneet energiarikkaisiin ruoko- ja palkokasveihin, kiinteät ja hitaasti sulavat riistaeläimet, tehotuotettuihin rasvaporsaisiin sekä siemenet ja pähkinät juokseviin kasvisteroleja sisältäviin öljyihin. Voisi kuvitella että elimistö on vuosituhansien aikana adaptoitunut uudenlaiseen ravintoon, mutta kun ei.

Ihmisen keho on luonnon monimutkaisimpia ekosysteemejä jossa erilaiset elimet ja kudokset elävät sopusoinnussa hyvälaatuisten bakteerien ja mikrobien kanssa. Jo yhden osan muuntuminen kehossa on äärimmäisen hidasta. Tästä esimerkkinä ihmisen häntäluu, joka on sojottanut takapuolemme välissä satoja tuhansia vuosia. Miksi? Koska evoluutio on monimutkaisilla organismeilla äärimmäisen hidasta, se kestää miljoonia vuosia. Bakteerit ja muut äärimmäisen yksinkertaiset organismit voivat puolestaan muuntua todella nopeasti. Niille saattaa kehittyä resistenssi tietyille vasta-aineille ja antibiooteille jopa muutamissa päivissä joillekin vuosikymmenissä. Tästä syystä ennen tehokkaana pidetty penisiliini on menettänyt tehonsa. Speaking of natural selection.

Takaisin aiheeseen. Viljan viljely on varsin nuori keksintö. Se voidaan paikantaa Turkkiin noin 12 000 vuotta sitten. Sodissa raskas sotaväki piti muonittaa ja keskittyneisiin metropoleihin tarvittiin nopeasti suuria energiavarastoja. No viljathan tunnetusti säilyvät pitkään ja ovat erittäin tuottoisaa bisnestä. Ne vain eivät sovellu ihmisen ravinnoksi - yli 100 000 suomalaista keliakiaa sairastaa ihmistä ei voi olla väärässä.

Meidän tulisi siis syödä kuten luonto on tarkoittanut, vähänhiilihydraattista ja proteiinirikasta ravintoa jota täydennetään hyvillä rasvoilla. Tällaisesta ravinnosta saamme myös kaikki tarvitsemamme vitamiinit ja kivennäisaineet. Kasviksista ja hedelmistä saadaan kuitua yllinkyllin, tähän ei viljoja tarvita.

Ravintoaineet

Ennen kun alamme hifistelemään makroravinteilla ja ratioilla, on hyvä muistaa kolme fundamentaalista faktaa:

• Jos jättää ruokavaliosta hiilihydraatit pois, ihminen voi paremmin.
• Jos jättää ruokavaliosta proteiinit pois, ihminen pysyy hengissä mutta aminohappojen pitkäaikainen puute johtaa kvasiorkoriin sekä tukikudosten rapautumiseen.
• Jos jättää ruokavaliosta rasvat pois, ihminen kuolee. Piste. 

Rasvat

Rasva on makroravinteista tärkein, sillä ilman rasvahappoja ei yksikään solu uusiudu, myös aivojen kuivapainosta 60% on rasvaa. Rasvoja on erilaisia, ne voidaan jakaa karkeasti tyydyttymättömiin ja tyydyttyneisiin rasvahappoihin, riippuen niiden kemiallisesta koostumuksesta. Tyydyttymättömiä rasvahappoja saadaan pääosin kasvi- sekä kalarasvoista ja tyydyttyneitä eläinrasvoista. Keho tarvitsee kumpaakin.

Tyydyttymättömät rasvat jaetaan vielä eri omega-ryhmiin joita ovat Omega-3 (EPA- ja DHA-rasvahapot), Omega-6 (GLA-rasvahapot) sekä Omega 7 ja 9 (palmitoleenihapot). Kaikkia tarvitaan mutta näistä ylivoimaisesti tärkeimpiä ovat EPA- ja DHA-rasvahapot, joita esiintyy paljon kalarasvassa. Marylandin yliopiston mukaan ne vaikuttavat aivojen toimintaan ja kehitykseen, ihon hyvinvointiin sekä sydämen toimintaan. Apteekista saa sitruunalla maustettua Lysinin kalaöljyä, jossei maku muuten miellytä.

Eläinperäisessä tyydyttyneessä rasvassa on paljon kolesterolia, joka on ihmiselle elintärkeä aine. Sitä esiintyy välttämättömänä kaikkialla kehon kudoksissa. Se on useiden hormoonien ja D-vitamiinin esiaste sekä osallistuu ruuansulatukseen sappihapon muodostamisen osalta.

Kolesteroli on elintärkeä myös paikkaamaan verisuonten seinämien vaurioita, jotka ovat aiheutuneet ihmisen huonoista elämäntavoista ja yksipuoleisesta, prosessoidusta ruuasta. Kolesteroli toimii ikäänkuin laastarina huonokuntoisille suonille, estäen suonensisäisiä verenvuotoja. Välillisesti kolesteroli lisää kalkin kertymistä verisuoniin. Se ei itsessään siis ole lääketeollisuuden väittämä paholainen ja sydän/verisuonitautien aiheuttaja, vaan tarpeellinen steroideihin kuuluva alkoholi joka pitää ihmisen hengissä. Mikäli elimistö ei saa sitä riittävästi ruoasta, alkaa maksa erittämään kolesterolia. Tulisikin keskittyä verisuonten vaurioitumisen syihin eikä oireisiin.

Nykyiset ravitsemussuositukset ovat vanhanaikaisia ja lähtöisin 70-luvulta Yhdysvalloista, jolloin ”ravitsemusoppineet” ja ruokakartellit yhdessä määrittelivät mikä on ihmiselle terveellistä - toisinsanoen mikä palvelee agrikulttuurijättien kapitalistisia pyöriä. Entinen THLn pääjohtaja Pekka Puska, toi tämän ”Voi on pahasta, margariini on hyvästä” -uskonnon nykyisen ruokaympyrän kanssa Suomeen samoihin aikoihin Pohjois-Karjala-projektin muodossa.

Hyvä debaatti aiheesta oli Ylen A-talk ohjelmassa jossa yleis- ja verisuonikirurgi Taija Somppi sekä Professori Kari Salminen teilaavat täysin Pekka Puskan sekä dosentti Mikael Fogelhomin kolesterolikysymyksessä ja vääristyneissä ruokasuosituksissa.

Yhä elintarvike- ja lääketeollisuuden lobbajat ovat saaneet demonisoitua rasvat synniksi. Tähän ei pidä sekoittaa hapettuneita transrasvoja, jotka ovat elintarviketeollisuuden sivutuote. Jos mielii pysyä terveenä on eläinperäisten (tyydyttyneiden) rasvojen saannin turvaaminen tärkeää. Kokonaisenergiankulutuksesta olisi hyvä saada rasvoja 30-60%. Hyviä rasvahappojen lähteitä ovat rasvainen liha, kala, kananmunat, pähkinät ja siemenet.

Proteiinit

Proteiinit eli valkuaisaineet ovat rasvojen jälkeen seuraavaksi tärkein makroravinne, joita tarvitaan lihasten, luiden, nivelten ja muiden sidekudosten rakennusaineeksi. Myös kynsien ja hiuksien kasvuun tarvitaan proteiineja. Proteiinia olisi hyvä saada vähintään 1g painokiloa kohden, eli 80kg aikuisen 80 grammaa päivässä. Mikäli harrastaa resistanssiharjoittelua kuten kuntosalilla käyntiä tai muuta raskasta urheilua, on suositus kaksinkertainen eli 2g/painokilo. 

Proteiinit olisi syytä nauttia mahdollisimman käsittelemättöminä ja puhtaina. Eli syömällä tuoretta punaista lihaa (paistettuna) ja kananmunia (raakana/paistettuna/keitettynä). Saksanpähkinät ja manteli ovat myös hyviä lähteitä. Proteiinilähteet kannattaa nauttia luomuna, sillä esim. 1kg naudanlihaan kuluu 10kg rehua. Toisinsanoen teuraseläimille joudutaan syöttämään paljon ravintoa ja sen laatu heijastuu myös lihan laatuun.

Hiilihydraatit

Nämä makroravinteet voidaan jakaa hyödyllisiin ja vähemmän-hyödyllisiin. Ensimmäiseen kuuluvat kasvikset ja niiden sulamaton hiilihydraatti eli kuitu. Jotta suolisto pelaa kunnolla, on suositeltavaa saada kuitua noin 35g päivässä. Vähemmän-hyödyllisiä hiilihydraatteja sisältäviä ruoka-aineita ovat viljatuotteet, riisi, peruna ja pahimpana tietenkin sokeri, jota tulee välttää kokonaan.

Sokeri on huono elimistölle sen kaikissa muodoissa, riippumatta onko kyse sakkaroosista (pöytäsokeri), rypälesokerista (hedelmissä) tai glykoosista (monissa elintarvikkeissa). Tähän nyt ei kannata sekoittaa elimistön itse tuottamaa glykoosia eli verensokeria. Tätä elimistö pystyy valmistamaan makroravinteesta riippumatta, eli niin rasvat, proteiinit kuin hiilihydraatitkin muuttuvat maksassa verensokeriksi. Hedelmät sisältävä paljon sokereita, mutta niitä voi syödä kohtuudella. Tärkeää olisi syödä koko hedelmä, eikä juoda hedelmästä puristettua mehua.

Itse olen jo useita vuosia elänyt paleo-tyyppisellä, niukkahiilarisella ruokavaliolla. Samalla on hävinnyt ruoansulatusongelmat, iho on parempi ja pehmeämpi, vointi on virkeämpi, rasvaprosentti on pudonnut ja lista positiivisista vaikutuksista jatkuu..

”Hitaat hiilihydraatit" ja koko glykeeminen indeksi on markkinamiesten hölynpölyä. Seuraukset ovat hyvin tunnettuja Suomessa, näistä kertoo hyvin Diabetes-liitto, jonka mukaan Suomessa on yli 500 000 sokeritautia sairastavaa. Näistä yli 90% on kysessä tyypin 2 diabetes, eli itseaiheutettu sokeritauti (sori nyt vaan).

  

Vitamiinit

Ihminen tarvitsee paljon vitamiineja kehon perustoimintojen ylläpitämiseen. Näitä luonnon orgaanisia yhdisteitä saa sekä kasvi- että eläinperäisestä ravinnosta. Yleensä ne jaetaan imeytyvyyden mukaan kahteen luokkaan eli rasvaliukoisiin (A, D, E, K) ja vesiliukoisiin (B, C) vitamiineihin. Vesiliukoisia B-vitamiineja on lisäksi useampia.

C-vitamiini (askorbiinihappo) vaikuttaa kollageenin muodostumiseen, joka on tärkein tukikudosten raaka-aine. Noin 40% kehon proteiineita on kollageenia. Sen puutos vaikuttaa siis sidekudosten rakenteeseen ja hyvinvointiin. C-vitamiini on myös tärkein antioksidantti ja vahvistaa elimistön immuniteettia vähentämällä kehossa tapahtuvaa biologista oksidaatiota eli ns. ”ruostumista”. Vielä 1800-luvulla kuoli paljon ihmisiä C-vitamiinin puutokseen. Tämä oli varsinkin merimiesten vitsaus, sillä laivamatkoilla oli harvoin saatavilla tuoreita hedelmiä ja vihanneksia.

B-vitamiineihin kuuluu itseasiassa 8 eri vitamiinia ja ne ovat elimistön eri koentsyymien esiasteita.Tarvitsemme niitä kaikkia, eivätkä ne korvaa toinen toisiaan. Tässä esimerkkejä eri vitamiinien vaikutuksesta elimistöön:

• B₁-vitamiini (tiamiini), välttämätön ruoan pilkkomisesta vastaavien entsyymien muodostumiseen.
• B₂-vitamiinia (riboflaviini) tarvitaan ihon, kynsien ja hiusten hyvinvointiin.
• B₃-vitamiini (niasiini) vaikuttaa solujen aineenvaihduntaan.
• B₅-vitamiinia (pantoteenihappo) tarvitaan energia-aineenvaihduntaan ja steroidihormooneihin.
• B₆-vitamiini (pyridoksiini) vaikuttaa valkuaisaineiden aineenvaihduntaan.
• B₇-vitamiini (biotiini) vaikuttaa hiilihydraatti- ja rasva-aineenvaihduntaan.
• B₉-vitamiini (Foolihappo) on välttämätön punasolujen muodostumiseen.
• B₁₂-vitamiini (Syanokobalamiini) vaikuttaa mm. hermosolujen toimintaan.
• A-vitamiinia (retinoli) tarvitaan luuston ja epiteelikudoksen kasvuun sekä näkökykyyn.
• D-vitamiini vaikuttaa fosforin ja kalsiumin aineenvaihduntaan.
• E-vitamiini on vahva antioksidantti, eli estää kehon oksidoitumista.
• K-vitamiinit vaikuttavat veren hyytymiseen ja kalsiumin aineenvaihduntaan.

Vitamiinien puute aiheuttaa erilaisia oireita ja pysyvästä pitkäaikaisesta puutoksesta seuraa keholle pysyviä vaurioita. Muutamia esimerkkejä vitamiinipuutoksesta aiheutuvista taudeista:

• Amaruoosi eli sokeus (A-vitamiinin puutos)
• Beiberi (B₁-vitamiinin puutos)
• Pellagra (B₃-vitamiinin puutos)
• Keripukki (C-vitamiinin puutos)
• Riisitauti (D-vitamiinin puutos)

Kaikki edellämainitut taudit on vältettävissä syömällä lihaa, kalaa ja kasviksia ja hedelmiä. Maitotuotteita ja viljoja ei tähän tarvita. Laktoori-intorelanssi ja keliakia aiheuttavat kummatkin ongelmia ravintoaineiden imeytymisessä ja nämä taudit voivat olla piileviä sekä lieviä. Kannattaa muistaa myös etteivät rasvaliukoiset vitamiinit imeydy ilman rasvaa!

  
Kivennäisaineet

Ihminen tarvitsee erilaisia maasta tulleita mineraaleja ja epäorgaanisia alkuaineita. Kivennäisaineista osaa tarvitaan kudosten rakennusaineiksi, osaa säätelemään osmoottista painetta eli käytännössä nestetasapainoa ja osaa erilaisten hormoonien ja entsyymien säätelyyn. Kivennäisaineet ovat yhtä välttämättömiä kuin vitamiinitkin.

Tärkeimpiä kivennäisaineita ovat kalsium, fosfori, kalium, rikki, natrium, kloridi ja magnesium. Sen lisäksi tarvitsemme hivenaineita (eli pienimääräisiä kivennäisaineita) joista mainitsemisen arvoisia ovat rauta, sinkki, seleeni ja jodi. Tarkemmat suositusmäärät Helsingin yliopiston sivuilta.

Kivennäisaineilla on myös paljon synergisiä sekä korreloivia vaikutuksia toisensa kanssa. Sen takia niiden oikea määrä ja suhde toisiinsa on tärkeää. Esim. magnesiumin (Mg) ansiosta kalsium (Ca) pysyy elimistössä liukenevana. Kalium (K) toimii puolestaan natriumin (Na) vastavaikuttajana joten niiden epäsuhdanne on huonoksi elimistölle. Kummatkin vaikuttavat elimistön nestetasapainoon. Natriumia saadaan liikaa ruokasuolasta, joten kaliumin riittävän saannin varmistamiseksi kannattaa syödä säännöllisesti kalaa ja kananmunia. Mielellään myös korvata ruokasuola käsittelemättömällä suolalla.

Yhteenveto 

Ravinnolla on suuri vaikutus elimistön toimintaan ja ihmisen terveyteen. Vääränlainen makroravinnejakauma, kuten runsas hiilihydraattien syöminen altistaa elimistön sairauksille. Saman tekee vitamiinien ja hivenaineiden puutos sekä vääränlainen suhde toisiinsa. Onkin tärkeää keskittyä ruokavaliossa mahdollisimman luonnonmukaisiin ravintoaineisiin jossa suhteet ovat oikeanlaiset eikä mitään tärkeitä ravintoaineita ole elintarvikeprosessien kuten raffinoinnin ja pastöroinnin kautta tuhottu.

Huomioitavaa on myös että oma ruokavalio vaikuttaa jälkipolven terveyteen. Tämä koskee sekä äitejä että isiä! Näin ainakin jos on uskomista Kanadalaisen yliopiston tekemään tutkimukseen vuodelta 2013. Tutkimuksessa keskityttiin B₉-vitamiinin (foolihappo) puutokseen ja sitä testattiin hiirillä useamman sukupolven kautta. Kävi ilmi että ruokavaliolla pystyttiin vaikuttamaan isän perintötekijöihin ja sitä kautta vaikuttamaan kehittyvän poikasen terveyteen. Ei ole siis merkitystä vain sillä mitä äiti suuhunsa pistää.

Käännettynä lähteestä: 

”Tutkimuksemme osoittaa että isien pitää miettiä mitä he suuhunsa laittavat, mitä he polttavat ja mitä he juovat, sekä muistaa että heidän toiminta vaikuttaa seuraavaan sukupolveen” - Bsc, Msc, PhD Sarah Kimmins. 

Ruokavalioesimerkkejä myöhemmin.

Nykyihmisen käsitys ruuasta

”Elämme unessa, ajatustottumusten unessa”, kuten Suomen puolustusministeri Yrjö Kallinen sanoi jo 40-luvulla. Ihminen on 1900-luvun aikana erkaantunut täysin luonnosta. Emme erota enää luonnollista luonnottomasta, terveellistä epäterveellisestä ja ekologista ympäristöä tuhoavasta.

Viimeisten vuosikymmenien aikana ihmiset on ehdollistettu lapsuudesta asti isojen yritysten tehotuotettuihin hyödykkeisiin, jotka sisältävät järkyttävän paljon kemikaaleja. Suurin osa näistä on tutkimattomia ja monet äärimmäisen haitallisia. Esimerkiksi elintarvikkeissa käytetään aromivahventeita (E621), keinotekoisia makeutusaineita (E951-myrkkyä), säilöntäaineita (E200-299), väriaineita (E102 sekä muut Suomessa ennen EUta kielletyt atsovärit) ja lukemattomia muita terveydelle haitallisia aineita.

Edellämainittujen aineiden ainoa tarkoitus on parantaa tuotteen ulkonäköä, makua ja hyllyikää. Toisinsanoen maksimoida elintarviketeollisuuden voitto. Lainaten valvovan viranomaisen Eviran määritelmää lisäaineista: "lisätään tarkoituksellisesti elintarvikkeisiin jotakin teknologista tarkoitusta varten". Surkuhupaisaa.

Meille syötetään energiarikasta mutta ravinneköyhää einestä, jota monet eläimetkään eivät söisi. Kaupat ovat pullollaan tällaisia pitkälle prosessoituja, luonnottomia tuotteita. Milloin viimeksi ostit Terveysmuroja? Entäpä Sydänystävällistä rypsiporsasta? Proteiinimaitoa? Raffinoitua Terveyssuolaa? Kyse on mielikuvatuotteista, joilla ei ole todellista tutkittua näyttöä terveysvaikutuksista. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan ruokasuositukset ovat vahvasti elintarviketeollisuuden lobbaamia ja ymmärrettävästi hyvä verotulon lähde - tosin ihmisten terveyden kustannuksella.

Katsotaanpas tarkemmin yllä mainittuja esimerkkejä prosessoiduista elintarvikkeista:
 

Ruokasuola

Melkein kaikkien markettien suolapaketeissa on natriumia, kloridia ja mikäli kyse on ”terveystuotteesta” niin lisätty jodia. Kysymys kuulukin, mihin kaikki muut suolan alkuperäiset yli 80 hivenainetta ovat kadonneet? Etenkin ihmiselle välttämättömät rauta, kalsium, kalium, sinkki, magnesium ja mangaani ja seleeni jne?

No nehän on tietysti teollisesti eriytetty ja myyty kosmetiikkateollisuudelle ja pikkupillereinä ravintolisiksi! Ihmisten ruokien mausteeksi on jätetty siis jätettä, jota elimistö ei osaa kunnolla edes käsitellä johtuen suolan epänormaalista koostumuksesta. Suolaa pitää syödä, muttei tavallista pöytäsuolaa.

Suolaksi kannattaa valita PUHDISTAMATON suola, joita ovat esimerkiksi vuorisuola, kristallisuola ja ruususuola. Rakkaalla lapsella on monta nimeä, yleensä nämä kaikki tarkoittavat käsittelemätöntä, kalliosta louhittua suolaa, johon ympäristösaasteet eivät ole tarttuneet.

Maito

Kun puhutaan maidosta, tarkoitetaan yleensä markettien hyllyillä olevaa käsiteltyä maitoa joka on kaukana alkuperäisestä tuotteesta. Tähän kuuluvat myös kaikki proteiinia lisätyt terveysmaidot. 

Käsittelemättömässä lehmänmaidossa eli raakamaidossa on runsaasti ravinteita ja ns. elävää ravintoa eli lukemattomia hyvälaatuisia bakteereja joita ilman ei pieni vasa pysyisi hengissä (lehmillä kun ei oma immuniteetti toimi ensimmäisinä kuukausina). Näistä on huomattavaa hyötyä myös ihmisille.

Raakamaitoa on yritetty kieltää. Ihmistä pelotellaan milloin EHEC-bakteerilla, milloin Listerialla. Kummatkin johtuvat ulostebakteerien pääsystä elintarvikkeeseen. Ongelma johtuu pääosin valtavasta meijeriteollisuudesta ja tehotuotantolaitoksissa olevista automatisoiduista prosesseista, joita on mahdotonta pitää hygienisinä. Kysymys kuuluukin pitäisikö meijeriteollisuutta rajoittaa tai säädellä paremmin? 

Itseasiassa aikuisen ihmisen/eläimen ei pitäisi edes juoda maitoa, sillä se on tarkoitettu vastasyntyneille. Lainatakseni Helsingin yliopiston dosentti ja kliininen opettaja Irma Järvelän lausuntoa "Laktoosi-intoleranssi on normaali ominaisuus, joka kehittyy laktoosia pilkkovan laktaasientsyymin vähentyessä. Syntyessä kaikkien ihmisten laktaasientsyymin aktiivisuus suolen limakalvolla on korkea." Iän myötä monen kyky sietää laktoosia eli maidon sokeria häviää ja muodostuu laktoosi-intorelanssi. Suolisto-ongelmia aiheuttava laktoosi  ei siis pilkkoudu.

Laktoosi-intoleranssista eli maitosokerin imeytymishäiriöstä kärsii suomessa melkein 20% väestöstä. Ongelma on lähinnä pohjoismainen ja johtuu jälleen kerran isoista meijereistä. Valtavissa säiliöissä kuljetettua ja varastoitua maitoa on jotenkin ”desinfioitava” koska pilaantumista ja patogeenien pääsyä maitoon ei voida täysin estää. Toisinsanoen maito täytyy pastöroida.  Huomiona tähän, että Eviran mukaan Suomessa ei ole kuollut yhtäkään ihmistä raakamaidon juomiseen.

Pastöröinti on ranskalaisen kemistin ja mikrobiologin Louis Pasteurin 1800-luvulla kehittämä menetelmä jossa elintarvike kuumennetaan ja siten tuhotaan mahdollisia tauteja aiheuttavat mikrobit. Harmi vain että samalla maidosta tuhotaan kaikki elävä, muunmuassa immuniteettia ja vastustuskykyä parantavat mikrobit, vitamiinit sekä laktaasientsyymi. Pastörointia ei voida nykyään enää perustella säilyvyydellä, koska meillä on olemassa jo katkeamaton kylmäketju tilalta kaupan hyllylle asti. Myös biologi Christer Sundqvist ihmettelee miksi maitoa yhä pastöroidaan.

Käsitelty maito on myös huono D-vitamiinin lähde, koska kuumentaminen (pastörointi ja homegenointi) tuhoaa sen. Meijerit joutuvatkin lisäämään synteettistä D-vitamiinia maitoon jälkikäteen, joka verraten luonnollisesti esiintyvään D-vitamiiniin imeytyy huonommin.

Toisin kuin YLE väitti vuoden 2011 uutisessa, suurin osa ihmisistä, mukaan lukien laktoosi-intolerantikot voivat juoda raakamaitoa ja luomutuotettua maitoa. Uutisessa ei kerrottu että käsitellyssä maidossa on  poistettu laktaasientsyymi.

Viljatuotteet

Vilja-alan yhteistyöryhmän tilastojen mukaan vuonna 2013 tilallinen sai kilosta viljaa keskimäärin 17 sentin korvauksen. Leipä sekä niinsanotut terveysmurot maksavat kaupassa brändistä riippuen 4-12€/kilo. Eli tästä laskettuna tuotteen raaka-ainekulut ovat alle 5%. Koska tuotteesta 95% on ilmaa, täytyy elintarviketeollisuuden lobata miljarditolkulla rahaa erilaisiin tutkimuksiin, mainoksiin ja terveysväittämiin viljojen erinomaisuudesta ihmisen ruokavalioon. Keliakia, vilja-allergiat, ruuansulatushäiriöt, ihotaudit ym muut yleiset oireet kertovat karua kieltä viljojen sopimattomuudesta ihmisravinnoksi. Bisnestä tehdään ihmisen terveyden kustannuksella.

Suosittelen lukemaan myös mielenkiintosen artikkelin, jonka mukaan jopa 70-90% tärkeistä ravinteista kuten vitamiineista ja hivenaineista häviää, kun viljasta tehdään valkoista pullamössöjauhoa. Toisinsanoen viljajyvästä poistetaan ravinnerikkaat osat kuten alkio ja kuorirakenteet. Nämä myydään myöhemmin meille sitten täysjyvä- ja terveystuotteina.

Summa summarum suosittelen vältämään em. prosessoituja elintarvikkeita sekä ylipäätänsä jättämään einekset ja valmisruuat kaupan hyllylle. Niiden ravintoarvo on lähellä nollaa, eivätkä ne sovellu ihmisen ravinnoksi. Kannattaa suosia luonnonmukaisia ja mielellään lähellä tuotettuja elintarvikkeita. Ennenkaikkea valmistaa ruoka itse.

Jottei asia mene pelkästään sormenosoittamiseksi, käsittelen seuraavassa artikkelissa ravinnon merkitystä terveyteen ja mitä elintarvikkeita kannattaa ylipäätänsä käyttää.

Kommentteja? Eroavia näkemyksiä? Saa vapaasti ilmaista itseään : )